Jouko “Jokepappa” Erkkilän kunnioitettava yli 43 vuotta kestänyt ura Tehometillä tuli päätökseen kesäkuun lopussa 2023. Jututin Joukoa Kangasniemellä tehtaan kakkoshallissa, Joukon pitkäaikaisessa valtakunnassa. Antaa Joukon itsensä kertoa muistoja vuosikymmenien varrelta.
Mä olin täyttänyt 18 vuotta ja päättänyt ammattikoulun sähköasentalinjan kun tulin Teho-Sähkölle, jota Pentti Ursin johti. Teho-Sähkö toimi sähköurakoitsijana ja siihen liittyvien tarvikkeiden myyjänä. Siellä olin myymälän puolella ensin vuoden päivät, kävin armeijan välillä ja sit siirryin varastomieshommiin. Työ oli tavaroiden kuljetusta työmaille, kodinkoneiden kuljetusta ja pientä korjausta.
Ursinit perustivat Tehomet Ky:n vuonna 1979. Yrityksessä valmistettiin monenlaisia tuotteita kuten pulsaattoripesukoneita, postilaatikoita ja myöhemmin myös kylmiöitä. Helmikuusta 1980 alkaen Jouko on ollut yrityksen palkkalistoilla.
Joukon Tehomet-ura alkoi samana vuonna kuin Tehomet aloitti valaisinpylväiden valmistuksen. Jouko on siis nähnyt ja kokenut pylväsliiketoiminnan koko kehityskaaren aitiopaikalta. Hän on huolehtinut pylväiden ja muiden terästuotteiden viimeistelystä yhdessä muiden työntekijöiden kanssa ja ehtinyt nähdä monenlaiset muutokset alalla. Työpiste oli alkuvuosina Lievestuoreella, jossa Tehometin pylväät sinkittiin.
Alkuun olin töissä Lievestuoreella, jonne KS Sinkki rakensi sinkityslaitoksen. Meitä oli kolme-neljä kaveria, päivittäin kulettiin siellä. Olin siellä ns. kymppinä hoitamassa asioita. Musta tavara tuli Kangasniemeltä Lievestuoreelle, jossa pylväät sinkittiin, tarvittaessa maalattiin, viimeisteltiin ja pakattiin lähtemään maailmalle. Siinä vaiheessa kun pylväiden maalaus siirrettiin Lievestuoreelta tänne Kangasniemelle, myö siirryttiin sitten tänne sisähommiin.
Miten työsi on muuttunut vuosikymmenien aikana?
Hommat on pysyneet periaatteessa samanlaisina, mutta täällä hallissa on paremmat työolosuhteet. Tänä päivänä pelataan akkukoneilla ja paineilmalaitteilla, ei tarvitse enää vedellä sähköroikkia ympäriinsä. Samoin hiontalaitteet meillä on ihan eri maata mitä oli sillon. Käsiteltävät kappaleet on suurentuneet vuosien aikana joka suhteessa, mutta onneksi meillä on nosturit käytössä.
Maalattujen tuotteiden määrät on lisääntyneet. Kun alkuaikoina maalattiin ehkä kymmenen prosenttia pylväistä niin tänä päivänä päinvastoin kaikki melekein maalataan ja vain pikkanen osa lähtee sinkittynä. Maalattujen tuotteiden käsittely vaatii enemmän hiontaa ja valmistelua, ja niiden pakkaamiset on haasteellisempata.
Ja sitten välillä suunnittelijoilla se kynä vipattaa siellä paperilla niin että ne pylväät on joskus kaikki vähän erilaisia. Onhan meillä niiden käppyröiden pakkaamisessa tekemistä että ne saahaan pysymään paketissa asiakkaalle asti. Toistaseks on selvitty niistäkin 🙂
Täysi lasti terästuotteita lähdössä asiakkaille. Kuva Joukon kotialbumista.
Kaikesta päätellen olet viihtynyt Kangasniemellä erinomaisesti…
No minä oon kotonta männy puolen kilometrin päähän, meidän laidunmaalla on minun talo. Ammattikoulun kävin Pieksämäellä ja armeija oli Tikkakoskella, mutta tänne oon juurtuna, eikä oo ollu hinkua lähtee mihinkään. Vierastan vähän noita ruuhkasia paikkoja enkä lähe ees ajelemaan paitsi semmosiin kaupunkeihin missä ohikulkutietä pääsee nopeesti ohi.
Sitten kun ikkee tullee, vähän pitemmän aikaa on, niin ei sitä ossoo mihkään lähteä. Nuorempana olis pitäny lähteä jos olis halunnu, että ei sitä vanhempana enää.
Tässä nyt on muutaman vuoden saatossa nähty, että ne kaverit jotka on lähtenä ja ne on muutaman vuojen parin päästä tullu takasin, että ei se oo yhtään sen vihreempää siellä aijan toisella puolella kun tällä puolella. Joka asialla ja paikalla on omat hyvät ja huonot puolensa.
Sinun käsiesi kautta on kulkenut valtava määrä monenlaisia pylväitä ja mastoja. Nouseeko vuosikymmenien varrelta mieleesi erityisesti jotain projekteja?
Heinolan moottoritie oli aikoinaan ensimmäisiä suuria Tielaitoksen kohteita, sinne meni paljon pylväitä. Satamien mastot on ollu haasteellisia, ja onhan nää uusimmat tietysti jääneet mieleen – Raide-Jokeri ja Tampereen raidejutut. Samoiten Senaatintorin järkäleet oli painavia, olihan siinä omat kuviot tehhä niille maalaus- ja kuljetuspukkeja.
Kymmenkunta vuotta hoisin täällä vastaavan työntekijän hommia. Muistan sillon aikonaan kun tein niitä hommia niin sillon mä heräsin yöllä joskus siihen että makasin pylväiden seassa. Se on se kun homma menee ressin puolelle…mutta nykyään on voinu jättää työt hallille työpäivän päätteeksi. Meillä on sen verran porukkata jakamassa hommaa, että luottavin mielin voi lähteä pois.
Jälleen yksi Tehometin sinkitty valaisinpylväs saa kylkeensä valmistajasta kertovan tarran.
Miten kuvailisit tehometiä työpaikkana?
Minusta ainakin Tehomet on ollu hyvä työnantaja. Meistä on hyvvää huolta pietty, työterveys pelaa. Porukat on sattuneet niin, että meillä on aina ollu hyvä yhteisö, hyvä työporukka. Ollaan tultu toistemme kanssa toimeen. Jokkaisella on aina joskus huonot päivät, mutta siitä kun ei tehhä numeroo niin sillä on toimeen tultu.
Kovalevyssä on niitä semmosia huonoja kohtia siellä täällä. Välillä se raksuttaa vähän aikoo… Muistuu tässä yks entinen työkaveri, mikä oli täällä meillä töissä niin miettivät jonkun kaverin kanssa jonkun ihmisen nimeä, että kuka se oli. Nehän lupas ilimottaa sitten toiselle kun muistuu mieleen. No tämä kaveri puolenyön aikaa soitti ja sanoi sen nimen ja laitto luurin kii. Ilmoitti ennen kuin unohti taas. Semmosta pientä ketunhäntää oli kainalossa 😊
Sinun työurasi Tehometillä on enää muutaman päivän mittainen. Viralliset lähtökahvit on jo juotu ja heinäkuussa alkaa vapaaherran elämä.
Emännällä on vissiin hyvä työlista jo olemassa. Saunaremontti on ollu suunnitteilla jo hyvän aikaa, oon sitä pari vuotta lykänny ja polttopuita pitäis taas ens kevväällekki tehä.
Mä oon kohta 10 vuotta pitäny aina syyskuussa vapaata, että mä käyn metässä raivaamassa. Mut mun mehtä on käytännössä ollut tuolla golfkentällä – enkä mä ole siellä raivaussahan kanssa käyny… että se homma odottaa tekijäänsä!
Golfkenttä se vetää puoleensa. Se on käytännössä mun ainut liikunta. Talvisaikaan mä kasvatan massaa ja kesällä yritetään päästä siitä eroon. Muutama kisa kaudessa on käytävä kisaamassa. Ne on semmosia vapaampia kisoja, pidetään hauskaa tavallaan, mutta kun numerolappu laitetaan rintaan niin hampaat irvessä mennään sitten!
Joukon huikean Tehomet-uran päättymistä juhlistettiin ennakkoon jo maaliskuussa Ikioma Areenalla Mikkelissä. Jouko sai kunnian tiputtaa Mikkelin Jukurit–JYP –ottelun aloituskiekon
Jouko on pelannut golfia vuodesta 2010 vävypoikiensa innostamana. PuulaGolfin yhdeksänreikäinen kenttä Kangasniemellä on valittu neljä kertaa Suomen parhaaksi ysiksi, joten mikäpä siellä on palloa lyödessä. Työ ei enää häiritse Joukon mieliharrastusta, joten maila heiluu tänä kesänä taatusti tiuhaan. Ja ainahan sen saunaremontin voi aloittaa sitten ensi viikolla 😉
