Ukrainalaisen Mykolan elämä mullistui Venäjän hyökkäyksen myötä

Kodin menetys pakotti uuteen alkuun Suomessa

Mykola Antonov asui viime vuoden kevääseen asti Rubizhnen kaupungissa, Donets-joen rannalla Luhanskin provinssissa Ukrainassa. Sinne hänen lapsuudenperheensä oli muuttanut vuonna 1983 Asovanmeren rannalta Mariupolista Mykolan ollessa yksivuotias. Vajaan kolmenkymmenen vuoden ajan Mykolan kotikaupunki oli Rubizhne, jossa hän eli vaimonsa ja koiransa kanssa.

Sota oli tullut lähelle ensimmäisen kerran jo keväällä 2014, jolloin Venäjä-mieliset joukot valloittivat useita kaupunkeja Luhanskin alueella, mukaan lukien Rubiznen. Vuoden 2014 puolivälistä lähtien kaupunki oli kuitenkin Ukrainan asevoimien hallinnassa.

Pakomatka pommitusten alta ja uusi elämä Kangasniemellä

Mykolan elämä koki valtavan mullistuksen helmikuussa 2022, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Itä-Ukraina joutui hyökkäyksen aikana Venäjän armeijan raskaan pommituksen kohteeksi. Pommitukset tuhosivat rakennuksia ja aiheuttivat siviiliuhreja. Mykola hakeutui sodan alettua perheensä kanssa talon kellariin, jossa he ja kymmenet muut kaupungin asukkaat viettivät kuukauden päivät. Ulos ei uskaltanut mennä edes koiraa ulkoiluttamaan, koska kaupungissa käytiin ankaria taisteluja. Ukrainan armeija kontrolloi vielä silloin arviolta puolta kaupungista.

Mykola kertaa vaitonaisena elämänsä suunnan muuttanutta pakomatkaa pommitusten alta. Hänet oli vapautettu asepalveluksesta terveydellisistä syistä, joten hänen tärkein tehtävänsä tässä tragediassa oli pitää hyvää huolta itsestään ja perheestään. Pitkä pakomatka johti lopulta Pietariin, jossa Mykolan vaimon ystävä auttoi heitä pääsemään rajan yli Suomeen. Suomessa heidän matkansa jatkui Joutsenon vastaanottokeskukseen, jossa he viettivät neljä viikkoa.

Sotaa paenneet ihmiset ohjattiin vastaanottokeskuksesta eri puolille Suomea sen mukaan, missä oli mahdollisuuksia ottaa uusia pakolaisia vastaan. Kangasniemi valikoitui Mykolan perheen sijoituspaikaksi, koska heillä oli koira, ja Kangasniemellä oli tarjolla lemmikkieläimille sopivia asuntoja.

Mykolan kielitaito hämmästyttää

Ensimmäistä kertaa Mykolan tavatessani hämmästys oli suuri: kuinka ihmeessä tämä kaveri on oppinut suomen kieltä noin hyvin, vaikka hän on viettänyt Suomessa vasta muutaman kuukauden? Yhteinen kieli muodostuu sujuvasti suomen ja englannin luovasta yhdistelmästä.

Mykola aloitti suomen kielen opintonsa jo Joutsenon vastaanottokeskuksessa, jossa oli hänen mukaansa hyvä ja kannustava opettaja. Kangasniemellä hän ei heti löytänyt opettajaa, mutta pääsi lopulta Facebook-ryhmään, jossa Ukrainasta tulleet ihmiset opiskelevat suomen kieltä.

Mykola on sitä mieltä, että ihmisen on hyvä opiskella ja oppia uutta koko ikänsä, ja hän on elävä esimerkki ihmisestä, joka elää kuten ajattelee.

Kielen kanssa on vähän ongelmia, koska en osaa vielä suomen kieltä kovin hyvin, mutta toivottavasti muutaman vuoden kuluttua osaan jo paremmin, ja elämä on siltä osin helpompaa. Tänne tullessa en tiennyt yhtään mitään. En tiennyt tavoista, laeista, kielestä, en mistään.

Työ Tehometillä pitää kiinni arjessa

Viime kesänä Mykola oli Kangasniemellä kesätöissä mökkitalkkarina. Sen jälkeen Kangasniemellä toimivan Mikkelin vastaanottokeskuksen sivutoimipisteen työntekijä ehdotti Mykolalle hakeutumista töihin Tehometille. Kotimaassaan metallitöitä tehnyt Mykola aloitti syksyllä Tehometin Kangasniemen teräspylvästehtaalla. Tähän mennessä hän on ehtinyt opiskelemaan hitsausta ja hoitaa tällä hetkellä pylväiden aukotuskonetta.

Mykolan elämä tuntuu olevan asettunut uomiinsa Kangasniemellä niin hyvin kuin se tässä erikoisessa tilanteessa edes on mahdollista. Hän kertoo tavanneensa paljon mukavia ihmisiä ja saaneensa paikallisista asukkaista ystäviä. Viime kesänä hän ehti jo verestää taitojaan jalkapallossa paikallisen joukkueen riveissä. Erityisen iloinen Mykola on siitä, että hänen läheiset ihmisensä, hänen vanhempansa ja vaimo asuvat myös samalla paikkakunnalla.

Positiivinen asenne kantaa vaikeuksien keskellä

Mykolan tarinaa kuunnellessa ei voi olla ihmettelemättä sitä positiivisuutta ja huomiseen katsovaa asennetta, mikä nuoresta miehestä huokuu. Viimeisin vuosi elämässä on tuonut dramaattisia muutoksia, joihin hän ei ole voinut itse vaikuttaa. Sodan alku oli Mykolalle shokki, ja hän pelkäsi elämänsä loppuvan pommituksiin. Vasta kun hän pääsi Suomeen, olo rauhoittui vähitellen, ja hän alkoi voida vähän kerrassaan paremmin. Elämässä alkoi olla myös iloa ja nautintoja.

Tykkään asua vapaassa Suomessa ja täällä Kangasniemellä. Tahdon tehdä töitä Tehometillä jatkossakin. Meillä on asiat nyt hyvin täällä, ja olen saanut myös vanhempani asumaan kanssamme. Välillä minulla on kova ikävä Ukrainaan. Toivottavasti pääsen vielä joskus käymään kotikaupungissani ja tapaamaan tuttujani.

Useat Mykolan ystävät ovat paenneet sotaa Ukrainasta Saksaan, Tanskaan, Puolaan ja kuka minnekin, mutta muutama ystävä asuu edelleen Ukrainassa. He ovat tällä hetkellä turvassa, mutta pelkäävät Venäjän sotatoimien leviävän asuinalueilleen.

Uutisten seuraaminen sotarintamalta on Mykolalle raskasta. Mielessä ovat jatkuvasti ne epäinhimilliset olosuhteet, joissa ihmiset yrittävät jatkaa elämäänsä. Kotikaupunki Rubizhne on tällä hetkellä 70-prosenttisesti tuhoutunut ja Venäjän miehittämä. Sinne ei ole asiaa vähään aikaan. Ilmakuvista Mykola näyttää kotitalonsa, joka on raunioina.

Alla olevassa videossa näkyy ilmakuvaa tuhotusta Rubizhnen kaupungista.

Minulle palaaminen on vaikeaa, koska kotikaupunki, kotini ja koko elämäni on tuhottu. Alue on vaarallinen vielä monen vuoden kuluttua.

Kaiken kokemansa jälkeen Mykola tahtoo välittää meille vain yhden viestin, jonka hän on kuullut jonkun sanovan: ”Bad peace is better than good war.”