Tampereen ratikka

Tehomet toimitti Tampereen ratikan reitille lähes 700 yhteiskäyttöpylvästä

Tampereen ratikka ei ole ihan uusi idea

Idea Tampereen ratikasta syntyi jo yli sata vuotta sitten. Vuonna 1907 tehtiin ensimmäinen aloite, ja ideasta tuli monen vaiheen jälkeen lopulta totta elokuussa 2021, kun Tampereen ratikan liikennöinti monien vaiheiden jälkeen alkoi.

Tampereen ratikka rakentuu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä osassa toteutettiin raitiotie Pyynikintorilta Hervantaan ja Taysin alueelta Sorin aukiolle vuosina 2017–2021. Ratikan toinen osa rakennetaan Pyynikintorilta Lentävänniemeen vaiheittain, ja valmista pitäisi olla vuonna 2024.

Ratikan rakentaminen merkitsi Tampereen keskustan koko katutilan uudistamista. Puut kaadettiin pois, katutila myllättiin auki seinästä seinään, ja käytännössä kaikki kadun alla oleva tekniikka meni uusiksi.

Selvityksiä, suunnitelmia ja ehdotuksia

Tampereella keskustan alueelle luotu kaupunkikuvallinen suunnitelma määrittää Tammerkosken ympäristön historialliseksi alueeksi, mikä tulee huomioida kaikessa rakentamisessa. Vanhojen rakennusten ilme ja alueen luonne otettiin huomioon myös pylväiden suunnittelussa.

Alun perin projektin tavoitteena ei ollut suunnitella kokonaan uutta pylväsmallia. Suunnittelijat selvittivät mahdollisuutta hyödyntää olemassa olevaa kaksiosaista pylväsmallia, mutta se todettiin tarkoitukseen sopimattomaksi. Vanha pylväsmalli oli rakenteeltaan levymäinen, ilmeeltään raskas ja toiseen suuntaan umpinainen, eikä kaikkea valaistustekniikkaa saatu mahtumaan sen sisään.

Niinpä Hämeenkadulle päätettiin suunnitella kokonaan uudet yhteiskäyttöpylväät. Suunnittelijoiden pöydälle tuli haastava lista vaatimuksia ja toiveita.

Massiivinen, siro, persoonallinen ja aikaa kestävä pylväs

Uusien pylväiden tuli toimia valaisinpylväiden lisäksi raitiolinjan kannatinvaijereiden sekä tapahtumavalojen kiinnityspisteinä. Suunnitteluvaiheessa oli tiedossa vasta varaus tapahtumavaloille, ja laskelmat tehtiin 70 kilon painoisille valorakenteille.

Samaan pylvääseen tuli yhdistää massiivinen tekninen tila ja siro ulkomuoto. Pylväisiin piti saada mahtumaan useita sähköteknisiä ja tietoliikennelaitteita sekä tapahtumavalojen tekniikkaa. Pylvään tuli olla näyttävä, ja siinä tuli olla persoonallista muotoilua. Pylväät eivät saaneet varjostaa ja peittää ympärillä olevia rakennuksia, eli niiden tuli olla avonaisia.

Valaistuksen osalta kriteerinä oli alusta asti se, että häikäisy olisi mahdollisimman pientä. Pylväsväli on Hämeenkadulla tiheä, mikä mahdollistaa sellaiset optiikat ja linssit, jotka eivät levitä valoa pitkälle sivusuunnassa. Valaisimissa päädyttiin linssiin, joka estää häikäisyä ja jakaa valon tasaisemmin. Lisäksi kevyenliikenteen väylän ja rakennusten julkisivujen valaisuun tarvittiin erilliset valaisimet.

Katu ja tekniset ratkaisut elävät kaupunkitilassa kymmeniä vuosia, jos niistä pidetään hyvää huolta. Kerran pystytetyt pylväät ovat pitkäikäinen ratkaisu, ja siksi kokonaisuuden tuli kestää aikaa myös muotoilullisesti. Muotokieli ei saanut olla kiinni ohi menevissä trendeissä.

Inspiraation lähteinä suomalainen luonto ja historia

Maailmalta ei tuntunut löytyvän Tampereen vaatimukset täyttävää valmista pylvästä, joten WhiteNight Lightingin suunnittelijat Arto Heiskanen ja Joonas Saaranen aloittivat pylväiden suunnittelun puhtaalta pöydältä.

Suunnittelijat hakivat pylväisiin ideoita historiasta, tarkemmin sanoen Tampereen katukuvasta edelleen löytyvistä rollikkapylväistä. Rollikat olivat vuosina 1948–1976 Tampereella liikennöineitä johdinautoja, jotka kulkivat sähköllä. Sähköjohtoja varten pystytettiin ristikkomaisia teräspylväitä, rollikkapylväitä.

Suunnittelijat pyrkivät liittämään pylväisiin jotain orgaanista, luonnon inspiroimaa muotoilua. Siksi ideoita haettiin luonnosta. Toimiston nurkassa seisova puun oksistoa muistuttava suomalainen designnaulakko oli hyvä esimerkki siitä, miten suorasta metallista saadaan orgaanista muotoa hyvällä suunnittelulla.

Ensimmäisissä pylväshahmotelmissa näkyi selkeästi orgaanista luonnon muotoa, mutta vähän kerrassaan muoto suoraviivaistui, koska yhteiskäyttöpylväältä vaadittiin erinomaista tukevuutta. Rakennesuunnittelussa lasketut vääntömomentit ja varausten tuulikuormat aiheuttivat muutoksia alkuperäisiin suunnitelmiin. Syntyprosessi oli lopulta pitkä ja monivaiheinen, ja sen aikana käytiin läpi lukuisia sekä perforoituja että toteutuneen kaltaisia avoimempia versioita.

Korkkiruuvi-pylväs syntyy

Ratkaiseva oivallus pylvään rakenteeseen ja ulkonäköön syntyi parametrisen suunnitteluohjelman äärellä. Suunnittelijat huomasivat, että kun kulmiin sijoitettujen pystyprofiilien yläpäitä käänsi alapäihin nähden, syntyi vaikutelma korkkiruuvista ilman profiilin taivutusta. Joonas Saaranen muistaa heureka-hetken:

Se oli sellainen hetki, jolloin tajuttiin, että nyt saatettiin keksiä jotain käänteentekevää! Kun liikut pylvään ohi niin se näyttää siltä, että se elää. Tietystä kulmasta pylväs on tasapaksu ja toisesta kulmasta katsoen pylväs on kapeampi keskeltä.

Hankkeen projektipäällikkö Jouni Lehtomaa iloitsee muotokielen viittauksesta historiaan:

Minä ihastuin ennen kaikkea pylvään yksinkertaisuuteen, ja toisaalta neljä putkea on osa Tampereen pylväsperhettä. Täällä on muitakin neljän putken ratkaisuja, jotka ovat suoria ja tämä on selkeästi samaa perhettä, ja sillä tavalla se toteuttaa omalla tavallaan Tampereen tyyliä.

Hämeenkadun pylväät näyttävät monimutkaisilta ja akselinsa ympäri kaareutuvilta, mutta tarkemmin katsottuna pystyprofiilit ovat yhtä suoraa putkea, joiden välillä on eri mittaisia poikittaistukia. Tällä rakenteella pylväistä saatiin tarpeeksi kestävät ja silti avonaiset.

Pylväiden muotoilua havainnollistettiin hankkeen osallistujille useaan kertaan 3D-mallien ja VR-lasien avulla. Mittakaava ja yleisilme välittyivät kaikille hyvin konkreettisesti lasit silmillä, ”oikeassa” ympäristössä.

Joonas ja Arto painottavat kaikessa suunnittelussa ideoiden mahdollisimman konkreettista ja näyttävää esittämistä. Erinomainen suunnitelma jää helposti toteuttamatta, jos se esitetään huitaisten tai viimeistelemättömillä aineistoilla. Hyvä idea tarvitsee arvoisensa esittelyn.

Tarkempi suunnittelu

Kun muotokielestä ja mittakaavasta oli päästy yhteisymmärrykseen, edettiin tarkempaan suunnitelmaan ja teknisiin ratkaisuihin. Jalusta tuntui paisuvan koko prosessin ajan, koska sinne täytyi saada mahtumaan paljon erilaista tekniikka. Projektin pääsuunnittelija Jouni Lehtomaa kertoo:

Se oli kyllä hieman yllättävää kuinka paljon pylvään alaosaan tarvitaan umpinaista tilaa! Tuntui että se kasvaa koko ajan kun tuli lisävaatimuksia. Mulla oli vähän pelko, että siitä alaosasta tulee liian massiivinen, mutta se sopii lopulta kokonaisuuteen oikein hyvin.

Pylvään jalustan korkeus mitoitettiin alun perin niin, että jalustan yläpäässä oleva pylvästä valaiseva toisiovalo on silmän yläpuolella eikä aiheuta häikäisyä. Mitoituksessa oli taustalla myös turvallisuuteen liittyvä seikka: pylvääseen ei pääse kiipeämään kovin helposti, jos tikapuita ei ole alhaalta ylös asti.

Ratikan vaijereiden kiristysmekanismit eivät lopulta aiheuttaneet kovinkaan paljoa haasteita, vaan kaikkein suurin rasitus tuli laskelmien mukaan siitä, että 70 kiloa painavat valoviikkoverhot tuli saada roikkumaan pienellä riippumalla, jotta ne eivät kosketa ratikan vaijereita. Tämä poikittainen kiristys aiheutti sen, että pylvääseen tuli enemmän poikkipuolia ja niistä tuli aiottua tukevampia.

Vanhat puut saivat väistyä

Tampereen kaupungin järjestelmäpäällikkö Mika Heikkilä muistelee tekniikan asettamia reunaehtoja katutilassa. Hämeenkadun vartta maisemoineet puut jouduttiin kaatamaan remontin tieltä pois, ja uusien puiden istutusta varten rakennettiin uusi kasvualusta.

Kadun varren puiden osalta oli kaksi haastetta. Toinen oli se, että puut eivät millään osuneet pylväsjakoon. Pylväiden jako perustuu tietyille raitiotien asettamille teknisille vaatimuksille, ja kun puiden jako ei täsmännyt sen kanssa, niitä olisi pitänyt siirtää joka tapauksessa.

Toinen haaste oli se, että puiden kasvualusta oli alun perin huono, joten puut eivät olleet hyvässä kunnossa. Siksi tässä uudistetussa ratkaisussa puille rakennettiin uusi kasvualusta, että puut voisivat jatkossa paremmin.

Tehomet konsultoi ja toimitti yhteiskäyttöpylväät yhdessä kumppaniensa kanssa

Ratikkapylväiden suunnittelijat olivat jo hyvissä ajoin yhteydessä Tehometiin selvittääkseen suunnitelmien toteutuskelpoisuutta. Yhdessä asiaan perehtyen löytyi nopeasti kustannustehokas ja tarkoitukseen soveltuva valmistusmenetelmä. Tehometin tekemän protomallin hyväksymisen jälkeen päästiin aloittamaan tuotanto täydessä mitassaan.

Ristikkopylvään rakenne koostuu kymmenistä laserleikatuista, erimittaisista ristikkorakenteen osista. Tehometin Kangasniemen tehtaalla pylväiden hitsausta varten rakennettiin räätälöity jigi, joka mahdollisti massiivisten kappaleiden joustavan pyörittelyn työn edetessä.

Tampereen kaupungin järjestelmäpäällikkö Mika Heikkilä korostaa laadun ja pitkäikäisyyden tärkeyttä tämän kaltaisissa merkittävän investoinnin kohteissa. Tehometin kumppani, maalauspalvelu FSP, suositteli ratikkapylväisiin Plascoat-pintakäsittelymenetelmää. Plascoat antaa varsinkin kuumasinkitykseen yhdistettynä erittäin pitkäikäisen suojan korroosiota vastaan.

Tehomet oli Suomessa ensimmäinen, joka hyödynsi Plascoatin erinomaisia ominaisuuksia terästuotteissaan. Ensimmäisiä kohteita olivat päiväkotien pihojen pylväät – Plascoat-pintaan ei tartu kieli pakkasella. Levitystapa on sama kuin jauhemaaleilla, mutta sillä saadaan paksumpi ja todella pysyvä kalvo.

Tehomet huolehti valmiiden pylväiden toimituksesta asiakkaan toiveiden mukaan. Valmiit pylväät kuljetettiin pienissä erissä täsmätoimituksina yleensä yöaikaan, jolloin työ häiritsi liikennettä mahdollisimman vähän. Pylväät pakattiin KS-Rahdin autoon erityisesti näitä pylväitä varten rakennettuihin telineisiin ja toimitettiin suoraan työmaalle, jossa pylväät nostettiin paikoilleen sähköasennuksia varten.

Valo viestii kulkureittien käyttäjistä

Hämeenkadun uusi valaistus viestii erilaisilla värilämpötiloilla erilaiseen liikkumiseen tarkoitetuista alueista. Kadun keskiosassa, jossa liikkuvat linja-autot ja ratikat, valon värilämpötila on viileä 4000 Kelviniä. Alueilla, joissa ihmiset liikkuvat jalkaisin, valo tuodaan alemmas ja käytetään lämpimämpää 3000 Kelvinin värilämpötilaa. Kadun ylittävät suojatiet on myös korostettu lämpimällä valolla. Suojateillä käytetään projektoria, jolla valo pystytään rajaamaan tarkasti tarvittavalle alueelle.

Uudistuneen Hämeenkadun äärellä

Mitä projektissa mukana olleet suunnittelijat ajattelevat lopputuloksesta? Annetaan heidän itsensä kertoa omin sanoin.

Pylväiden suunnittelijat Joonas Saaranen ja Arto Heiskanen ovat tyytyväisiä haastavan tehtävän tultua päätökseen. Yhteistyö suunnittelijoiden, valmistajan ja muiden osallisten kanssa on sujunut hienosti, mikä näkyy myös onnistuneessa lopputuloksessa. Uuden valaistuksen ja pylväiden lisäksi kadun koko tunnelma on parantunut.

Tamperelaiset on varmaan tosi tyytyväisiä kun on saatu uusi pääkatu valmiiksi. Se oli kova juttu siinä vaiheessa kun isot puut lähti siitä pois, että oho, kauniit puut hävis ja tuli tommoset teräspylväät tilalle. Mutta jahka ne uudet puut kasvaa ja pehmentää sitä tilaa…

Kadulla kun kävelee niin se hiljaisuus on merkittävä, kun mukulakivet on siitä pois. Se on minun mielestä nyt laadukkaamman tuntuinen.

Myös hankkeen projektipäällikkö Jouni Lehtomaa huokuu ylpeyttä ja hyvää mieltä.

Mä oon hyvillään siitä, että tehtiin tommoset vähän perinteisemmät pylväät eikä lähdetty niihin aikaisempiin pylväisiin, jotka olivat enemmän muotoilua kuin pylvästä. Nämä uudet on pylväitä, joita on muotoiltu.

Pylvään oma merkitys ja käyttötarkoitus pitää tulla muotoilusta läpi, ja pylväs voi kuitenkin olla hyvän näköinen. Se on kestävää muotoilua, eikä se ole trendistä kiinni. Nämä uudet pylväät mukailee rollikkapylväitä ja heijastaa sitä kautta historiaa.

Päätettiin, että koko Hämeenkatu on näillä pylväillä, mutta sen ulkopuolelle näitä ei laiteta. Jos samanlaisia pylväitä aletaan laittaa joka puolelle, niin se kärsii inflaation ja alkaa tökkimään. Mutta tässä mittakaavassa nämä pylväät ovat juuri oikeassa paikassa. Hämeenkatu on se joka Tampereesta tunnetaan, ja tällä tavalla korostetaan sen ainutlaatuisuutta.

Kyllä mä oon ylpeä siitä mitä saatiin aikaan. Luovan työn tekijän pitää olla ylpeä aikaansaannoksistaan. Silloin tietää, että on tehnyt täysillä, vastuullisesti ja täydellä sydämellä.

Tampereen Hämeenkadulla käytetyt valaisimet.

Kevyt liikenne 3000K, Fagerhult Custom valaisin, Vialume linssitekniikalla
Ajoradat 4000K, Fagerhult Evolume, Custom kehyksellä
Suojatiet 3000K, We-ef FLC 230 projektorivalaisin
Pylvään koristevalo: Savled RGBW D270

Juttua varten on haastateltu seuraavia projektissa mukana olleita ammattilaisia.

Arto Heiskanen, valaistussuunnittelija, WhiteNight Lighting
Joonas Saaranen, valaistussuunnittelija, WhiteNight Lighting
Jouni Lehtomaa, Hämeenkadun suunnitteluhankkeen projektipäällikkö, Ramboll (eläkkeellä)
Mika Heikkilä, järjestelmäpäällikkö, Tampereen kaupunki
Tomi Pasanen, tuotantojohtaja, Tehomet

WhiteNight Lighting

Suomen kesäisen keskiyön auringon mukaan nimetty WhiteNight Lighting on Joonas Saarasen ja Arto Heiskasen vuonna 2013 perustama suunnittelutoimisto. Parivaljakko pyrkii luomaan teknisesti huipputasoisia projekteja ja tarjoamaan erinomaisia asiakaskokemuksia.

Saaranen on opiskellut teollista muotoilua Lapin yliopistossa, jossa hän oli syvästi vaikuttunut alueen luonnonvalosta. Syksyn pimeä synkkyys vaihtui ensimmäisen lumisateen myötä hohtavaksi valkeudeksi. Keväällä aurinko kohosi vähitellen yhä ylemmäs horisonttiin ja valaisi kesällä päivän lisäksi myös yön. Pohjoisen luonnonvalo, pimeyden ja valon vaihtelu, on tehnyt kaksikkoon lähtemättömän vaikutuksen ja heijastuu myös heidän suunnitteluunsa.

www.whitenight.fi